Faktat
Syntynyt: 2.2.1952, Daegu, Etelä-Korea
Isä: Park Chung-hee
Äiti: Yuk Young-soo
Sisarukset: Park Seo-yeong (sisar), Park Ji-man (veli)
Puolue: Saenuri
Puoliso: Naimaton
Tausta
Park Geun-hye on Etelä-Korean yhdestoista presidentti ja ensimmäinen nainen presidenttinä. Hänet valittiin virkaansa vuonna 2012 hyvin niukalla äänienemmistöllä - 51,6 % äänistä - ja kausi alkoi virallisesti 25.2.2013, joten Park on presidenttinä vuoteen 2018 asti. Tänä päivänä presidentin virkakausi on Koreassa viisi vuotta eikä uudelleenvalinta ole perustuslain mukaan mahdollinen.
Sitä voisi ajatella, että Parkin valinta presidentiksi on merkki modernisoitumisesta ja etenkin naisten voimistuvasta asemasta julkisessa elämässä. Valitettavasti tämä mielikuva ei Parkin kohdalla päde. Ensinnäkin, Park on edustaa poliittisesti konservatistista äärilaitaa. Toiseksi, hänet valittiin presidentiksi ei niinkään omien saavutustensa vuoksi vaan siksi, että hän on isänsä Park Chung-heen vanhin tytär ja perillinen.
Tässä kohtaa kurvaamme hieman sivuraiteelle ymmärtääksemme, miksi Park Chung-hee, joka sentään kuoli yli 30 vuotta sitten, pystyi haudankin takaa takaamaan tyttärensä valinnan Etelä-Korean korkeimpaan virkaan. Ensin vähän taustaa. Park Chung-hee oli Korean kolmas presidentti, käytännössä diktaattori, joka hallitsi Koreaa melkein 20 vuotta. Hänen valtakautensa aikana Korean talouskasvu ampaisi huikeaan nousuun, mutta valitettavasti poliittisella areenalla Parkin saavutukset ovat lähinnä negatiivisia. Kuten diktaattorit yleensä, myös Park vainosi toisinajattelijoita ja hänen kauttaa leimaavatkin jatkuvat ihmisoikeusrikkomukset, murhat ja valeoikeudenkäynnit.
Lännessä Parkin kaltaista diktaattoria inhottaisiin aivan yleisesti, mutta Koreassa Parkia pidetään voimakkaana presidenttinä, joka teki Koreasta rikkaan talousmahdin. Ei hänen suosionsa mitenkään aukotonta ole, mutta etenkin iäkkäämmät korealaiset muistelevat talouskasvun aikoja melkein nostalgisesti. Koska Korean politiikka on hyvin alue- ja henkilöpainotteista ja koska korealaisessa perhesysteemissä lapsia arvotetaan heidän vanhempiensa perusteella, Park Geun-hye pystyy helposti hyödyntämään isänsä suosiota poliitikkona. Lisäksi Parkilla on oikeaa kokemusta valtakunnan ensimmäisenä naisena toimimisesta. Hänen äitinsä salamurhattiin vuonna 1974 (ilmeisesti vahingossa - kohteena oli Park Chung-hee) ja äidin kuoleman jälkeen Park Geun-hye otti hoitaakseen tämän tehtävät isänsä rinnalla.
Parkin oma poliittinen ura ei ole kovin pitkä. Isänsä salamurhan jälkeen (1979) Park katosi julkisesta elämästä 20 vuodeksi ja astui uudelleen esiin vasta 1998, kun hänet valittiin National Assemblyyn konservatiivipuolueen listoilta. Siitä lähtien nousi olikin sitten melkein rakettimainen: politiikan noviisista presidentiksi vain 15 vuodessa.
Park presidenttinä
Ilmeisesti alku oli kohtuullisen hyvä ja Parkin suosio käväisi jopa 67 % lukemissa. Sisäpolitiikassa Park järjesteli hallituksen organisaatiota uusiksi tavoitteenaan keskittyä perinteisen "kansan" sijasta "yksilöihin" ja näin taata hyvinvointi korealaisille. Ulkopoliittisella puolella Park ylläpitää hyviä välejä USA:n kanssa, kun taas Pohjois-Korean suhteen Park jatkaa tiukkaa linjaa. Ei puhettakaan mistään päivänpaistepolitiikasta tai avustuksista ilman selkeitä myönnytyksiä Pohjois-Korealta. Pohjois-Korea on tietenkin vetänyt useammat itkupotkuraivarit, kun taivaalta ei sadakaan ilmaista karkkia, mutta Parkin kanta ei ole horjunut.
Näin jälkikäteen voidaan kuitenkin todeta alun olleen vain kiva pikku kuherruskuukausi, jonka jälkeen Park on seilannut vaikeuksien valtamerellä skandaalista toiseen ja uvaavaa on, että eivät pelkästään vastustajat kritisoi Parkia vaan soraääniä on kuultu myös hänen oman puolueensa riveistä. Ensimmäisen vastoinkäymisensä Park sai joten kuten hoidettua erottamalla seksiskandaaliin sotkeutuneen tiedottajansa, mutta vaalivilppisotku oli jo kertaluokkaa pahempi sotku ja kaksi korkeaa virkamiestä, NIS:in (National Intelligent Service) johtaja ja Seoulin poliisipäällikkö tuomittiin syyllisiksi vaalimanipulointiin. Park ryvettyi sotkussa pahasti, mutta välttyi itse suorilta syytöksiltä.
Viimeisin murhe Parkin koko ajan kasvavassa ongelmalistassa on hallituksen verouudistus.
Park itse ei ole auttanut asioita omalla asenteellaan, joka on hyvin jääräpäinen ja autoritaarinen - Park Chung-hee, anyone? Mutta vakavasti sanoen, Parkilla tuntuu olevan tapana ohittaa kritiikki syyttämällä arvostelijoita hänen talous- ja muiden ohjelmiensa läpiviemisen estämisestä. Kaikkien pitäisi vain keskittyä toteuttamaan Parkin suunnitelmia eikä huomautella siitä, mitä virheitä hän kenties tekee.
Kaiken päälle Park on ryhtynyt aktiiviseen sotaan arvostelijoita kohtaan oikeussaleissa. Korean laissa kunnian loukkaus määritellään kärsityn vahingon, ei väitteen mahdollisen totuusarvon mukaan, joten Parkin on ollut mahdollista nostaa syytteet kunnianloukkauksesta, vaikka syytettyjen arvostelut ja väitteet pitävätkin paikkansa. Tällä hetkellä syytettyjä on kaksi, Park Ji-won, joka on kansanedustaja ja oppositiopuolueen NDAP:n jäsen, ja Sankei Shimbun, joka puolestaan on japanilainen toimittaja. Jälkimmäinen on aiheuttanut diplomaattisen kriisin Korean ja Japanin välille, eli hyvin vedetty, Park Geun-hye.
Henkilökohtaisena huolenaiheena lisään vielä Unified Progressive Party -puolueen kohtalon. Korean politiikka on sillä lailla hyvin keskittynyttä, että suurin osa puolueista edustaa oikeaa laitaa. Tälle on historialliset syynsä, koska USA, Korean sota, kommunismin pelko jne., ja vasemmistopuolueiden edustajia on Etelä-Korean historian aikana vainottu toisinaan hyvinkin raa'asti. Varma nakki tulla tuomituksi on saada syyte Pohjois-Koreaa tukevan vasemmistopuolueen jäsenyydestä - ja juuri näin kävi UPP:lle.
UPP oli vasemmistolainen puolue, joka syntyi vuonna 2011 kahden pienemmän puolueen liityttyä yhteen. Vuoden 2012 parlamenttivaaleissa puolue saavutti 13 paikkaa, mikä oli merkittävä vaalivoitto ja kuvasti muutenkin vaaleja hyvin, sillä suurempi liberaalipuolue DUP (Democratic United Party) keräsi vielä suuremman saaliin, kun taas Parkin konservatiivipuolue Saenuri menetti 22 paikkaa. Ehkä Parkin hallinto sitten katsoi, että kilpailijoista on päästä eroon ja UPP on helpompi kohde kuin parlamentin toiseksi suurin puolue DUP. Ainakin se tiedetään, että marrakuussa 2013 hallitus pyysi Korean perustuslakituomioistuinta kieltämään UPP:n vedoten UPP:n väitettyihin, Pohjois-Koreaa tukeviin näkemyksiin. Oikeus pohti asiaa reilun vuoden ja tuloksena UPP kiellettiin ja kaikki sen edustajat menettivät paikkansa National Assemblyssa. Mitään oikeita todisteita mistään pro-Pohjois-Korea -kannoista ei tietenkään ole.
Kaiken kaikkiaan voidaan siis todeta, että Parkin saavutukset presidenttinä eivät siis ole kummoiset. Naiseus ei ole tehnyt Parkista liberaalia tai progressiivista vaan päin vastoin hän on ajanut konservatiivista, autokraattista politiikkaa ja pyrkii vaientamaan vastustajansa, vaikka oikeusteitse, jos muu ei onnistu. Se ero Park Chung-heehen sentään Parkin kohdalla on, että Parkin ei tiedetä salamurhanneen vastustajiaan tai lähettäneen aseellisia joukkoja siviilejä vastaan. Toistaiseksi ei myöskään näytä siltä, että Park pyrkisi pidetämään kauttaan, joten toivoa sopii, että siinä mielessä Korean poliittinen kenttä olisi vakaa eikä kukaan enää yrittäisi kaapata ylintä valtaa itselleen. Seuraaviin presidentin vaaleihin on kuitenkin vielä kolme vuotta, joten Parkilla on vielä aikaa näyttää, jääkö hän pelkästään isänsä manttelinkantajaksi vai kykeneekö hän luomaan jotain omaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti