Syö, juo - SKKU!

Ihan ensi alkuun on pakko huomauttaa, että kaikki informaatio täällä koskee Sungkyunkwanin humanistista kampusta Pohjois-Seoulissa. Luonnontieteiden kampus sijaitsee jossain Suwonissa enkä tiedä, mitä siellä tapahtuu.

Mutta asiaan. Sungkyunkwanin kampuksella ei todellakaan jää nälkäiseksi. Lounasravintoloita on yhteensä kuusi, joiden lisäksi alueella on useampi pieni ruokakauppa ja jokunen kahvila. Ruokakaupat tosin ovat "convenience store" -tyyppiä eli ne eivät myy tuoretavaraa vaan kaiken sortin eineksiä ja valmisruokaa nälkäisille, kuten ramyun-nuudeleita ja soijassa keitettyjä kananmunia, kuorilla tai ilman. Tuoreta banaaneja tosin voi naposteltavaksi ostaa, mutta siihen se jää.

Ravintolat sijaitsevat neljässä rakennuksessa: 600th Anniversary Hall, Business School, Faculty Hall ja Hall of Law. Näistä kahdessa ensimmäisessä (600th ja Business) on kaksi ravintolaa ja kahdessa jälkimmäisessä yksi. Lakikoulun ravintolaa ei tässä kirjoituksessa käsitellä, koska arvon kirjoittajanne ei ole siellä käynyt.


600th Anniversary Hall

Juhlarakennuksen kaksi ravintolaa sijaitsevat kuudennessa kerroksessa ja kellarikerroksessa. Kellarikerroksen ravintola on jokseenkin jättimäinen ja köyhän opiskelijan näkökulmasta hyvin houkutteleva, koska se on kampuksen ravintoloista halvin; 2500-3500W. Tarjolla on yleensä neljä vaihtoehtoa, jotka ovat nätisti esillä vitriinissä auttamaan opiskelijoita päätöksen teossa. Ruoka maksetaan ennen ruokailua maksupisteessä, joka sijaitsee ruokasalin sisäänkäyntien välissä. Annoksiin kuuluvat sivuannokset saa tiskiltä lukuun ottamatta kimchiä, jota saa ottaa itse niin paljon kuin haluaa. Tarjolla oleva kimchi vaihtelee hieman, jotain päivinä tarjolla on peruskimchiä (kiinankaalikimchi) ja jonain päivinä kkakdugia (retikkakimchi).

Esimerkkiannokset sievästi näytillä

Kuudennen kerroksen tiedekuntaklubilla en ole itse käynyt syömässä, koska se puolestaan on kampuksen ravintoloista kallein. Siinä on kyllä se etu, että kyseinen rafla toimii buffet-periaatteella. Pääruoka tarjoillaan annoksittain tarjoiluvaunusta, mutta kaikkea muuta saa kasata lautaselle mielensä mukaan. Eihän 6000 W paha hinta siitä ole, mutta kun halvemmallakin saa hyvää niin ei ole tullut vielä itse kokeiltua.

Aukioloajat:
Tiedekuntaklubi on auki klo 11:40-13:30
Kellariravintola on auki klo 08-09, 11:00-14:30 ja 16:30-19:00 eli sieltä saa aamiaisen, lounaan ja illallisen.


Business School

Kauppislaisten ravintolat sijaitsevat B2-kellarikerroksessa vierekkäin. Toinen niistä, Geum-Zan-Di on oikeastaan hampurilaispaikka, mutta sieltä saa myös lounassalaatin hyvää hintaan. Salaatilla ei ole kiinteää hintaa vaan se lasketaan painon mukaan. Kohtuullisen kukkurallinen lautanen maksaa noin 4000 W, mikä ei ole ollenkaan huono diili, koska tuoreet kasvikset ja hedelmät ovat Koreassa yllättävän kalliita.

Toisella puolella salia sijaitsee sitten se toinen ravintola, jota kyllä itse mieluummin kutsuisin ravintoloiden kollaasiksi? Ehkä? Joka tapauksessa, se toimii lähinnä food court -periaatteella eli on pitkä tiski, joka on jaettu lohkoiksi ja jokaista lohkoa operoi oma, erillinen ravintolayksikkönsä. Kaikki maksetaan kyllä, jälleen kerran, yhteiselle maksupisteelle, mistä saa pienen ruokapoletin toimitettavaksi valitsemalleen kokkauspisteelle. Hinnat vaihtelevat 2500-5,500W välillä riippuen siitä, haluaako nuudeleita, lihaa, soppaa, kuinka paljon sivuannoksia jne. Osa ruoista on näytillä vitriinissä aivan kuten 600th Anniversary Hallin ravintolassakin.

Lisää esimerkkiannoksia! (Merileväkeitto etualalla

Taustalla eri ruokapisteitä, etualalla salimeininkiä

Business Schoolin ravintolassa olen syönyt pari kertaa ja se on hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä paikka. Avokeittiötä on kiva tiirailla, kun jonottaa ruokaansa ja aivan kuten muissakin paikoissa, kimchiä saa syödä niin paljon kuin napa vetää.

Aukioloajat vaihtelevat toimipisteestä riippuen, mutta ruokaa on tarjolla ainakin jostain niistä klo 09:00 ja 20:00 välillä.


Faculty Hall

Nyt ollaan asian ytimessä. Faculty Hallin ravintola on oma ylivoimainen suosikkini kampuksen ravintoloista. Se ei ole halvin, annokset maksavat 4000 tai 5000W riippuen siitä, kumman valitsee, mutta voi pojat millaiset annokset! Katsokaa ja itkekää:

Siinä on mausteinen lihakeitto tarjoiluna oikeaoppisesti keraamisesta kulhosta, naudanlihakotletteja, soijassa paistettuja kalakakunpaloja, kimchiä, chilimarinoituja seesaminlehtiä, chilinuudeleita, moniviljariisiä, maissisalaattia ja vieläpä kupillinen perinteistä korealaista luumuteetä. Koko tämän lystin saa 5000 wonilla. Vähän pienempi setti maksaa sen 4000W ja se on periaatteessa joko japanilainen/länsimaalainen, mutta tilannetta tarkkailtuani täytyy todeta, että kyseessä on hyvin vapaa tulkinta siitä, mitä japanilainen/länsimaalainen ruoka on. Ei niin etteivätkö nekin annokset näyttäisi hyviltä, mutta hei, katsokaa nyt tuota kuvaa. Neljä sivuannosta, kimchi, salaatti, riisi, keitto, tee!

Laitetaan todisteeksi vielä toinen kuva.

Lempivitriinini

Faculty Hallin ruokasalikin on miellyttävin

Avokeittiötä sopii ihastella

Faculty Hall on avoinna klo 11:30-14:00 ja 17:00-19:00.

Fanitapaaminen - Kim Myung-min

Lee Song-jeokin fanikerho lähetti kuvauspaikalle ruoka-auton

Koreassa fanittaminen on vähän toisella tasolla kuin Suomessa. Muusikoilla, näyttelijöillä, idoleilla sun muilla on omat faniklubinsa, jotka järjestävät tempauksia tukeakseen suosikkiaan, kerääntyvät yhteen katsomaan tämän elokuvia, menevät yhdessä konsertteihin ja niin edelleen. Ryhmät ovat tiiviitä ja aktiivisia, on oheistavaraa, on yhteisiä lahjoja fanituksen kohteelle, jopa ruokailun järjestämistä kuvauspaikalle. Ihailun kohteet itse ymmärtävät fanikerhojen merkityksensä suosionsa viljelijänä ja ovat yleensä näiden kanssa tekemisissä. Yksi kriteeri sille, kuinka kiva joku stara on, onkin juuri se, miten hän kohtelee fanejaan.

Tietysti fanitus saa Koreassa myös ikäviä piirteitä. Osa faneista saattaa olla melko omistuksenhaluisia idoliaan kohtaan. Fanit esimerkiksi katsovat oikeudekseen päättää, saako idoli seurustella, kenen kanssa idoli saa seurustella, millaisia elokuvia/lauluja/draamasarjoja tämän pitäisi tehdä ja niin edelleen. Tietenkään idolien ei tarvitse noudattaa näitä sääntöjä, mutta koska fanien mielipiteillä on suora vaikutus idolien suosioon, joskus idolit antavat periksi. Skandaaleja on syntynyt esimerkiksi siitä, että jotkut ovat faniensa paheksunnan pelossa salailleet parisuhteitaan tai jopa avioliittojaan.

Mutta. Palataan hyviin asioihin. Fanikerhoilla on se etu, että toisinaan järjestetään fanien ja idolien tapaamisia ja fanikerholaiset ovat näissä tapaamisissa etusijalla. Joskus tapaamiset voivat olla melkeinpä massatapahtumia, mutta monet ovat varsin pieniä ja intiimejä, joissa osallistujia on vain muutama kymmenen - kaikki fanikerholaisia.

Ja minä kuulun fanikerhoon! Nimittäin Kim Myung-minin kansainväliseen fanikerhoon. Ha! En oikeastaan määrittele itseäni faniksi enkä esimerkiksi katso kaikkea, missä KMM on näytellyt, mutta yksi hänen draamoistaan on ikiaikainen suosikkini korealaisten draamojen joukossa. Liityin sitten kerhoon seuratakseni tilannetta ja juuri tultuani Koreaan kävi aivan uskomaton munkki: ensimmäinen Kim Myung-minin fanitapaaminen kahteen vuoteen Soulissa!

No pitihän sinne mennä ihmettelemään meininkiä.

Fanikerhon kukkalahja Kim Myung-minille

Itse syyllinen saapuu!

Tilaisuus järjestettiin Lotte Broadway -elokuvasalissa, minne kokoontui lopulta ehkä nelisenkymmentä fania. Ylivoimaisesti suurin osa oli korealaisia, mutta meitä ulkomaalaisia oli muitakin, joskin kaikki muut itseäni lukuun ottamatta olivat aasialaisia (Japani, Thaimaa, Singapore ja Hong Kong). Ei siis yllättävää, että herätin hieman uteliaisuutta korealaisten fanien joukossa.

Koko tapahtuma oli käytännössä koreaksi enkä siis ymmärtänyt kuin sanan sieltä ja täältä. Tietysti olisi ollut plussaa ymmärtää edes suunnilleen, mistä on kulloinkin puhe, mutta tiesin tämän etukäteen eikä se suuremmin minua haitannut. Oli hienoa nähdä, mistä on kysymys ja kokea se tunnelma, joka KMM:n ja hänen faniensa välillä vallitsee. Se vaikutti hyvinkin lämpimältä ja jopa läheiseltä, vaikka henkilökohtaista sidettä ei näiden ihmisten välillä olekaan. Ja tietenkin oli pirun siistiä nähdä Kim Myung-min itse läheltä. Miehellä on juuri niin hurmaava ääni kuin voisi draamasarjoista päätellä.

Fanitapaamisen hinnaksi muodostui 35 000W eli noin 29 euroa. Hintaan sisältyi pääsylippu, lahjoitus KMM:n korealaiselle fanikerholle ja kansainvälisen fanikerhon yhteislahjaksi ostama kukkakori. Aikaa meni noin kaksi tuntia, josta suurin osa kului ihan vain leppoisaan jutusteluun KMM:n ja fanien välillä; fanit saivat kysellä tai esittää kommentteja ja KMM vastaili ja veisteli vitsejä. Itsekin karaisin itseni ja kiitin herraa suomalaisten fanien puolesta (meitä taitaa olla kaksi), minkä lisäksi avusti Thaimaan fanikerhon edustajaa kyselemisessä.

Loppupuolella osa faneista pääsi kättelemään ja halaamaan Kimiä. Siitä olen hitusen harmissani, että arpaonni ei suosinut minua, mutta koska juttu järjestettiin reilusti, en kuitenkaan valita. KMM:lla oli laatikko, josta hän arpoi istuinnumeroita ja kyseisellä paikalla istuva sai mennä eteen, otattaa kuvan KMM:n kanssa ja sai pienen palkinnon, esimerkiksi KMM:n edellisen draaman yhden jakson käsikirjoituksen KMM:n muistimerkintöineen.

Kaiken kaikkiaan oli hieno tapahtuma ja välitön tunnelma. Ehkä ensi kerralla pitää varta vasten oikein ostaa lippu Koreaan, että pääsee osallistumaan. Voihan olla, että silloin arpaonni suosisi meikäläistä. Ja Sammakko, tietenkin Sammakkoa! Olisittepa nähneet, kuinka innoissaan Sammakko oli!

SQUEEEEEEE!

Viikon ruoka: Ramyun

Koreassa syödään tietenkin nuudeleita. Ja erilaisia nuudelilajikkeita riittää joka makuun, on lasinuudeleita, udon-nuudeleita, bataattinuudeleita ja vaikka mitä muuta. Mitkään edellämainituista eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja kuin pikanuudelit, jotka Koreassa myös Ramyun-nuudeleina tunnetaan.

Perhepakkaus herkkunuudeleita!

Ramyun - Japanissa ramen - on alun perin kotoisin Kiinasta, missä sitä syötiin vuosisatojen ajan ennen kuin se 1900-luvun alussa rantautui Japaniin japanilaisen kolonialismin myötä. Jostain syystä Ramyun kuitenkin ohitti Korean, vaikka Korea olikin Japanin siirtomaa ja vieläpä sattuu sijaitsemaan Japanin ja Kiinan välissä. Mene ja tiedä, mistä tämä johtuu. Ehkä korealaisia raivostutti niin paljon kaikki japanilainen, että he heittivät ramenilla vesilintua.

Ramyun rantautuu Korean keittiöihin siis vasta 1960-luvulla, mutta sen jälkeen sen voittokulku onkin ollut täysin pitelemätön. Tällä hetkellä Korea jopa johtaa tilastoja ramyunin kulutuksessa ja jokainen korealainen puputtaa vähintään 80 pikanuudelipakkausta vuodessa. (Niin vähän?)

Suomalaisen on ehkä vaikea aluksi ymmärtää, että Koreassa ramyuniin ei suhtauduta epäterveellisenä pikaruokana vaan raaka-aineena. Totta on, että kiireinen ja vähävarainen korealainen saattaa pysähtyä pikkumarkettiin syömään mikrossa lämmitetyn annoksen ramyunia, mutta tämä on vain pieni osa kaikesta siitä, mihin ramyunia käytetään. Kotona ramyun-nuudeleita tuunataan usein esimerkiksi kananmunalla ja vapaavalintaisilla lisukkeilla, kuten lihalla. Niitä myydään myös ravintoloissa ja ruokaloissa, joissa asiakas saa valita haluamansa lisukkeet nuudeleihinsa tai ne ovat osa jotain muuta ruokaa, kuten korealaista "armeijamuhennosta".

Budaejjigae eli armeijamuhennos - huomaa myös nakkipalat

Itse testailen tällä hetkellä erilaisia ramyun-makuja löytääkseni suosikkini. En ole vielä tuunannut omiani, mutta harkitsen kananmunien ostamista ja tähteiden käyttämistä lisukkeina. Ramyun on melko usein mausteista, mikäli kippaa mukaan kaikki mukana tulevat maustepussukat ja sehän allekirjoittaneelle sopii.

Lisää infoa sitten, kun olen päässyt tuunailun makuun!

Kuppi tulee mukana

Viikon hahmo: presidentti Park Geun-hye

Faktat

Syntynyt: 2.2.1952, Daegu, Etelä-Korea
Isä: Park Chung-hee
Äiti: Yuk Young-soo
Sisarukset: Park Seo-yeong (sisar), Park Ji-man (veli)
Puolue: Saenuri
Puoliso: Naimaton

Tausta

Park Geun-hye on Etelä-Korean yhdestoista presidentti ja ensimmäinen nainen presidenttinä. Hänet valittiin virkaansa vuonna 2012 hyvin niukalla äänienemmistöllä - 51,6 % äänistä - ja kausi alkoi virallisesti 25.2.2013, joten Park on presidenttinä vuoteen 2018 asti. Tänä päivänä presidentin virkakausi on Koreassa viisi vuotta eikä uudelleenvalinta ole perustuslain mukaan mahdollinen.

Sitä voisi ajatella, että Parkin valinta presidentiksi on merkki modernisoitumisesta ja etenkin naisten voimistuvasta asemasta julkisessa elämässä. Valitettavasti tämä mielikuva ei Parkin kohdalla päde. Ensinnäkin, Park on edustaa poliittisesti konservatistista äärilaitaa. Toiseksi, hänet valittiin presidentiksi ei niinkään omien saavutustensa vuoksi vaan siksi, että hän on isänsä Park Chung-heen vanhin tytär ja perillinen.

Tässä kohtaa kurvaamme hieman sivuraiteelle ymmärtääksemme, miksi Park Chung-hee, joka sentään kuoli yli 30 vuotta sitten, pystyi haudankin takaa takaamaan tyttärensä valinnan Etelä-Korean korkeimpaan virkaan. Ensin vähän taustaa. Park Chung-hee oli Korean kolmas presidentti, käytännössä diktaattori, joka hallitsi Koreaa melkein 20 vuotta. Hänen valtakautensa aikana Korean talouskasvu ampaisi huikeaan nousuun, mutta valitettavasti poliittisella areenalla Parkin saavutukset ovat lähinnä negatiivisia. Kuten diktaattorit yleensä, myös Park vainosi toisinajattelijoita ja hänen kauttaa leimaavatkin jatkuvat ihmisoikeusrikkomukset, murhat ja valeoikeudenkäynnit.

Lännessä Parkin kaltaista diktaattoria inhottaisiin aivan yleisesti, mutta Koreassa Parkia pidetään voimakkaana presidenttinä, joka teki Koreasta rikkaan talousmahdin. Ei hänen suosionsa mitenkään aukotonta ole, mutta etenkin iäkkäämmät korealaiset muistelevat talouskasvun aikoja melkein nostalgisesti. Koska Korean politiikka on hyvin alue- ja henkilöpainotteista ja koska korealaisessa perhesysteemissä lapsia arvotetaan heidän vanhempiensa perusteella, Park Geun-hye pystyy helposti hyödyntämään isänsä suosiota poliitikkona. Lisäksi Parkilla on oikeaa kokemusta valtakunnan ensimmäisenä naisena toimimisesta. Hänen äitinsä salamurhattiin vuonna 1974 (ilmeisesti vahingossa - kohteena oli Park Chung-hee) ja äidin kuoleman jälkeen Park Geun-hye otti hoitaakseen tämän tehtävät isänsä rinnalla.

Parkin oma poliittinen ura ei ole kovin pitkä. Isänsä salamurhan jälkeen (1979) Park katosi julkisesta elämästä 20 vuodeksi ja astui uudelleen esiin vasta 1998, kun hänet valittiin National Assemblyyn konservatiivipuolueen listoilta. Siitä lähtien nousi olikin sitten melkein rakettimainen: politiikan noviisista presidentiksi vain 15 vuodessa.

Park presidenttinä

Ilmeisesti alku oli kohtuullisen hyvä ja Parkin suosio käväisi jopa 67 % lukemissa. Sisäpolitiikassa Park järjesteli hallituksen organisaatiota uusiksi tavoitteenaan keskittyä perinteisen "kansan" sijasta "yksilöihin" ja näin taata hyvinvointi korealaisille. Ulkopoliittisella puolella Park ylläpitää hyviä välejä USA:n kanssa, kun taas Pohjois-Korean suhteen Park jatkaa tiukkaa linjaa. Ei puhettakaan mistään päivänpaistepolitiikasta tai avustuksista ilman selkeitä myönnytyksiä Pohjois-Korealta. Pohjois-Korea on tietenkin vetänyt useammat itkupotkuraivarit, kun taivaalta ei sadakaan ilmaista karkkia, mutta Parkin kanta ei ole horjunut.

Näin jälkikäteen voidaan kuitenkin todeta alun olleen vain kiva pikku kuherruskuukausi, jonka jälkeen Park on seilannut vaikeuksien valtamerellä skandaalista toiseen ja uvaavaa on, että eivät pelkästään vastustajat kritisoi Parkia vaan soraääniä on kuultu myös hänen oman puolueensa riveistä. Ensimmäisen vastoinkäymisensä Park sai joten kuten hoidettua erottamalla seksiskandaaliin sotkeutuneen tiedottajansa, mutta vaalivilppisotku oli jo kertaluokkaa pahempi sotku ja kaksi korkeaa virkamiestä,  NIS:in (National Intelligent Service) johtaja ja Seoulin poliisipäällikkö tuomittiin syyllisiksi vaalimanipulointiin. Park ryvettyi sotkussa pahasti, mutta välttyi itse suorilta syytöksiltä.
Viimeisin murhe Parkin koko ajan kasvavassa ongelmalistassa on hallituksen verouudistus.

Park itse ei ole auttanut asioita omalla asenteellaan, joka on hyvin jääräpäinen ja autoritaarinen - Park Chung-hee, anyone? Mutta vakavasti sanoen, Parkilla tuntuu olevan tapana ohittaa kritiikki syyttämällä arvostelijoita hänen talous- ja muiden ohjelmiensa läpiviemisen estämisestä. Kaikkien pitäisi vain keskittyä toteuttamaan Parkin suunnitelmia eikä huomautella siitä, mitä virheitä hän kenties tekee.

Kaiken päälle Park on ryhtynyt aktiiviseen sotaan arvostelijoita kohtaan oikeussaleissa. Korean laissa kunnian loukkaus määritellään kärsityn vahingon, ei väitteen mahdollisen totuusarvon mukaan, joten Parkin on ollut mahdollista nostaa syytteet kunnianloukkauksesta, vaikka syytettyjen arvostelut ja väitteet pitävätkin paikkansa. Tällä hetkellä syytettyjä on kaksi, Park Ji-won, joka on kansanedustaja ja oppositiopuolueen NDAP:n jäsen, ja Sankei Shimbun, joka puolestaan on japanilainen toimittaja. Jälkimmäinen on aiheuttanut diplomaattisen kriisin Korean ja Japanin välille, eli hyvin vedetty, Park Geun-hye.

Henkilökohtaisena huolenaiheena lisään vielä Unified Progressive Party -puolueen kohtalon. Korean politiikka on sillä lailla hyvin keskittynyttä, että suurin osa puolueista edustaa oikeaa laitaa. Tälle on historialliset syynsä, koska USA, Korean sota, kommunismin pelko jne., ja vasemmistopuolueiden edustajia on Etelä-Korean historian aikana vainottu toisinaan hyvinkin raa'asti. Varma nakki tulla tuomituksi on saada syyte Pohjois-Koreaa tukevan vasemmistopuolueen jäsenyydestä - ja juuri näin kävi UPP:lle.

UPP oli vasemmistolainen puolue, joka syntyi vuonna 2011 kahden pienemmän puolueen liityttyä yhteen. Vuoden 2012 parlamenttivaaleissa puolue saavutti 13 paikkaa, mikä oli merkittävä vaalivoitto ja kuvasti muutenkin vaaleja hyvin, sillä suurempi liberaalipuolue DUP (Democratic United Party) keräsi vielä suuremman saaliin, kun taas Parkin konservatiivipuolue Saenuri menetti 22 paikkaa. Ehkä Parkin hallinto sitten katsoi, että kilpailijoista on päästä eroon ja UPP on helpompi kohde kuin parlamentin toiseksi suurin puolue DUP. Ainakin se tiedetään, että marrakuussa 2013 hallitus pyysi Korean perustuslakituomioistuinta kieltämään UPP:n vedoten UPP:n väitettyihin, Pohjois-Koreaa tukeviin näkemyksiin. Oikeus pohti asiaa reilun vuoden ja tuloksena UPP kiellettiin ja kaikki sen edustajat menettivät paikkansa National Assemblyssa. Mitään oikeita todisteita mistään pro-Pohjois-Korea -kannoista ei tietenkään ole.

Kaiken kaikkiaan voidaan siis todeta, että Parkin saavutukset presidenttinä eivät siis ole kummoiset. Naiseus ei ole tehnyt Parkista liberaalia tai progressiivista vaan päin vastoin hän on ajanut konservatiivista, autokraattista politiikkaa ja pyrkii vaientamaan vastustajansa, vaikka oikeusteitse, jos muu ei onnistu. Se ero Park Chung-heehen sentään Parkin kohdalla on, että Parkin ei tiedetä salamurhanneen vastustajiaan tai lähettäneen aseellisia joukkoja siviilejä vastaan. Toistaiseksi ei myöskään näytä siltä, että Park pyrkisi pidetämään kauttaan, joten toivoa sopii, että siinä mielessä Korean poliittinen kenttä olisi vakaa eikä kukaan enää yrittäisi kaapata ylintä valtaa itselleen. Seuraaviin presidentin vaaleihin on kuitenkin vielä kolme vuotta, joten Parkilla on vielä aikaa näyttää, jääkö hän pelkästään isänsä manttelinkantajaksi vai kykeneekö hän luomaan jotain omaa.

Kahvilla Koreassa

Ah, Etelä-Korea, tuo ylellisten teelaatujen luvattu valtakunta. Toisella puolen rajaa aukeavat Kiinan laajat teeviljelmät ja meren takana ovat japanilaiset kehittäneet teenkaadosta hienostuneen, ritualistisen taiteen. Totta kai on selvää, että näillä eväillä Korea ei voi muuta olla kuin maailman kärkikastia tuoksuvien teelajikkeiden nauttijana.

Eijeijei… nyt on jokin pielessä. Antakaahan kun kokeilen uudestaan: tervetuloa Koreaan, tuohon ylellisten kahvilaatujen ja hurmaavien kahviloiden maahan. Kyllä, luitte aivan oikein. Ei Korea mikään teemaa ole. Korea käy kahvilla!

Kahvin historia Koreassa ei tokikaan ole kovin pitkä. Aromikkaasta juomasta innostuivat ensimmäisinä eräät isä ja poika Sunjong ja Gojong, jotka myös lyhytikäisen Korean keisarikunnan viimeisinä keisareina tunnetaan. Herroilla oli tapana nautiskella länsimaalaisista illallisjuhlista, jotka sopi tietenkin päättää vain kupillisella tuoksuvaa, tummaa kahvia. Valitettavasti Koreaa kohtasivat hieman synkemmät ajat eikä sisällissodan riepotteleman maan kansalaisten ensimmäisiä huolenaiheita ollut se, mistä saisi päivän kofeiiniannoksen. USA:n avustuksella talous kuitenkin saatiin kasvuun ja pikkuhiljaa kahvi alkoi yleistyä. Ensin alkoivat pikakahvipurkit ilmestyä korealaisten ruokahyllyille, mutta todellinen vallankumous voidaan ajoittaa 1900-luvun viimeiselle vuosikymmenelle. Silloin astuivat esiin ensimmäiset länsimaalaistyyliset kahvilaketjut, kuten Starbucks ja Caffe bene - ja loppu on historiaa.

Tänä päivänä nämä kaksi piirrettä hallitsevat Korean yhä kasvavia kahvimarkkinoita; kotona korealaiset juovat pikakahvia, ulkona erikoiskahveja toinen toistaan sievemmissä kahviloissa, joita löytyy jokaisesta korttelista vähintään kolme tai neljä. Olisi virhe olettaa, että Korean kahvilabisnes on länsimaalaisten hallussa. Totta, esimerkiksi Starbucks on varsin suuri tekijä, mutta suurimmat kahvilaketjut Paris Baguette, Caffe Bene ja Tom N Toms ovat korealaisia eivätkä ne suinkaan aio tyytyä pelkästään kotimarkkinoihin, mutta se on jo toinen tarina.

Paris Baguette suunnittelee jenkkilän valloitusta

Oikeastaan, tässä vaiheessa on syytä hieman tarkentaa fokusta. Korea ei ole kahvimaa samassa mielessä kuin Suomi on. Suomalaiselle olennaisen tekijä kahvinautinnossa on - kahvi. Korealaiselle olennaisin tekijä kahvinautinnossa on kahvila.

Eron ymmärtää, kun tutkii hieman kahvilakulttuurin historiaa Koreassa. Vuonna 2004 Soulissa oli suurin piirtein 800 kahvilaa. Vuonna 2011 kahviloita oli 12 381. Eikä siinä kaikki, Soulissa nimittäin sijaitsevat eräät maailman suurimmista kahviloista. Koska kahviloiden täytyy myös erottautua toisistaan, uusin trendi on perustaa erilaisia teemakahviloita, joita löytyy moneen eri lähtöön; on lammaskahvila, kissakahviloita, steam punk -kahviloita, hanbok-kahvila ja mitä ikinä mieleen voikaan juolahtaa. Korealaisen kahvilakulttuurin kaksi tärkeintä piirrettä ovatkin elämyksellisyys ja sosiaalisuus. Kahviloihin mennään ystävien kanssa nauttimaan paitsi kahvista niin myös kauniista ympäristöstä ja mahdollisista oheisviihdykkeistä ja -herkuista. Kahvi on Koreassa itse asiassa melko kallista (4-5 euroa per latte), mutta korealaiset ovat valmiita jopa säästämään syömisessään päästäkseen kahville. Niin tärkeää kahviloissa käyminen on heille (ja minulle).

No niin. Nyt arvon lukijalla on ehkä jonkinlainen käsitys siitä, minkälainen korealainen kahvilatouhu oikeastaan on. Koska jo pelkästään yleisesityksestä tuli näin pitkä, säästän varsinaiset neuvot ja kahvilaesittelyt myöhempiin osiin. Selvää on se, että kun pelkästään Soulissa on varmaan tänä päivänä parikymmentä tuhatta kahvilaa, mikään esittely ei voi olla edes lähellä kattavaa. Pyrin kuitenkin antamaan muutamia vinkkejä etenkin lempipaikoistani ja ainakin SKKU:n opiskelijat saattavat hyötyä näkemyksistäni, sillä luonnollisesti ravaan eniten asuinalueeni kahviloissa.

Ja uskokaa pois, niissäkin riittäisi tutkittavaa pieneksi eliniäksi!

Sunkyunkwan University - aloittelijan opas.

Opiskelu on alkanut! Tai no, tarkkaan ottaen se alkoi jo viime viikolla, mutta eräät yllättävät ja ei-yllättävät pienet kommellukset viivästyttivät blogiin keskittymistä. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen muuttoni ulkomaille, mutta kaikesta varustautumisesta huolimatta paketti levisi tielle heti ensimmäisenä päivänä. Kahdessa viikossa olen oppinut kourakaupalla uutta ja nyt olen jo niin paljon viisaampi, että aion kirjoittaa ohjepaketin. Jos siis olet menossa Sungkyunkwanin yliopistoon vaihto-opiskelijaksi, nämä vinkit ovat sinulle.

Erityishuomio Applen omistajille:

Jos sinulla on Apple, olet lirissä. Ei, ihan oikeasti, olet lirissä. SKKU on rankattu Korean neljänneksi parhaaksi yliopistoksi, mutta se ei silti ole kyennyt kehittämään toimivaa kurssirekisteröintisysteemiä kuin Explorerille. Paras optiosi siis on hyvissä ajoin selvittää, missä on PC, johon voit myös asentaa ohjelmia, koska SKKU:n kurssirekisteröinti vaatii erillisen GLS-ohjelman asentamista.

Ja sitten yleiset huomiot.

1) Jos asut koulun asuntolassa ja olet hankkinut paikan etukäteen ja maksanut sen, mene suoraan asuntolaan. Älä turhaan raahaa tavaroitasi ensin yliopistolle, he kuitenkin lähettävät sinut niine hyvinesi asuntolaan. (Kartta erillisessä bloggauksessa yliopiston asuntolasta.) Dormin ovessa on lista, josta selviää huoneesi. Vartija päästää sinut sisään ja antaa sinulle avaimen asuntolaan 10 000W panttia vastaan.

2) Sinun ei ole pakko hankkia korealaista puhelinnumeroa, mutta se helpottaa asioita. Jos hankit sen, mene Business Schoolin B3-kerrokseen, jossa on nimenomaan opiskelijoiden asioihin keskittynyt Olleh -operaattorin toimipiste. Herran vuonna 2015 prepaid-liittymä maksoi 40 000 W eli noin 33 euroa, joista 10 000W on saldoa.

3) Viitaten edelliseen, prepaid-liittymän avulla saat käyttöösi "mobiiliopiskelijakortin", jolla pääset sisään kirjastoon, voit lainata kirjoja, voit printata ja kaikkea muuta jännää. Eikä sinun tarvitse siis odotella opiskelijakorttia. Pyydä tuutoriasi asentamaan sinulle sovellus kännykkään, kaikki korealaiset opiskelijat ovat koko ajan nenä kiinni kännykässä.

4) Opiskelijakortin saat joka tapauksessa automaattisesti. International Office lähettää sinulle sähköpostia, kun se on noudettavissa.

5) Mikäli mahdollista, rekisteröidy kursseille ennen vaihdon alkamista. Se säästää sinulta huomattavasti hermoja etukäteen. Asiat kuitenkin muuttuvat, joten voi olla, että pahimmaan joudut tekemään kaiken uusiksi. Tämä tapahtuu ensimmäisen opintoviikon aikana, joten ole tarkkana kuin porkkana. Ohjeet rekisteröitymiseen sähköisesti erillisessä postauksessa, koska VOI POJAT.

6) Valitettavasti pystyt rekisteröitymään ainoastaan yleisille kursseille (esimerkiksi englannin kieli), vaihtareille tarkoitetuille kursseille ja oman pääaineesi kursseille. Jos esimerkiksi opiskelet liiketaloutta (business administration), et voi rekisteröityä talouskursseille (economics). Sinun täytyy pyytää tähän opettajalta lupa. Voit tehdä sen etukäteen sähköpostitse (joskin opettajan sähköpostiosoitteen löytäminen on itämaista mystiikkaa parhaimmillaan) tai menemällä ensimmäiselle luennolle ja pyytämällä opettajaa täyttämään Approval Formin.

7) Jos kurssi, jolle haluat, on täynnä, älä heti panikoi. Ensimmäisen viikon aikana moni jättäytyy kurssilta pois ja paikkoja vapautuu säännöllisesti. Vakoile siis rekisteröitymisohjelmaa jatkuvasti.

8) Nettikurssit ovat hyvä idea. Korealaiset käyttävät nettiä monipuolisemmin kuin me eli voit omalla ajallasi katsoa luentoja netistä. Mutta älä luule katsovasti niitä Macilla, senkin omppufani.

9) Kun kurssisi ovat kunnossa, sinun täytyy viedä International Officeen lopullinen kurssirekisteröintilomake. Tämä sinetöi kohtalosi etkä voi enää sen jälkeen muuttaa mieltäsi kurssien suhteen. Se täytyy kuitenkin tehdä, koska muuten et saa opintopisteitä.

No niin. Näillä pääse toivottavasti alkuun. Myöhemmin sarjassamme "mitä, missä, SKKU?", "Opiskelu SKKU:ssa" ja "opas korealaiseen asuntolaelämään".